PERMANENTIN HISTORIA

- elokuuta 18, 2020

Monelle tulee varmasti mieleen permanentista 80 luvun sähäkät kiharat, mutta permanentin historia alkaa jo 1870- luvulla.

Marcel Gateau kehitti lämpömenetelmän vuonna 1872 jolla saatiin hiuksiin laineita.

Pihdit lämmitettiin bensalla tai alkoholilla ja oikea lämpötila testattiin kokeilemalla pihtejä sanomalehteen; jos lehti muuttui hieman ruskeaksi oli pihdit tarpeeksi lämpöiset.

Mitään haittaa kuumienpihtien käytössä ei ollut jos ne eivät koskeneet päänahkaan. Lämpö tietenkin vahingoitti hiusta, koska mitää suoja-aineita ei oltu vielä kehitetty.

Kiharien tekeminen on jo ollut Kreikan, Rooman, Persian ja Egyptin historiassa. Persialaiset ja kreikkalaiset aateliset osoittivat hiustyyleillään heidän varakkuuttaan ja kauneuttaan. Kiharat olivat osa sitä varakkuuden

ilmaisua.

1872- Marcel Grateau ensimmäisenä käytti lämpö prosessia hiusten kihartamisessa. Hän kehitti erikoiset pihdit joissa oli pyöreä ja kupera osa jotka sopivat yhteen kun se suljettiin kiinni. Pihdit lämmitettiin tulen päällä kunnes ne saavutti oikean lämpötilan. Kihartaminen oli suht turvallista jos pihdit ei koskenut päänahkaan. Prosessi meni näin: otettiin osa hiusta ja kunnolla kammattiin läpi, sitten laitettiin pihtien sisälle se hius lähelle tyveä mutta varoen päänahkaa, sen jälkeen hiusta käännettiin pihtien välissä ees taas alas latvaan asti. Marcelin tapa oli ainoastaan käyttää lämpöä kihartamaan hiuksia eikä lainkaan käyttänyt kemikaaleja. Toki vahva lämpökäsittely hajotti hiusten rakennetta. Silti tänään käytetään hänen periaatteita jos halutaan nopeat ja edulliset kiharat hiuksiin.

1905- Saksalainen kampaaja Karl Nessler käytti spiraalilämpötapaa kihartamaan hiuksia yhdistäen lehmän virtsa/vesi sekoitusta. Hius laitettiin tankojen ympäri sellaiseen laitteeseen jossa oli sähköinen lämpö menetelmä. Tangot oli kiinnitetty laitteeseen. Sitten hiuksiin laitettiin natriumhydroksidia ja laitteeseen lisättiin lämpöä 100C asti. Prosessi saattoi kestää 6 tuntia. Laite oli ainoastaan pitkille hiuksille sopiva ja sen turvallisuus oli kyseenalainen.

1917- Isidoro Calvete kehitti lämmittimet joissa oli kaksi käämiä jotka lämmitti tyven ja latvan erikseen. Paksumpi hius tyvessä lämmitettiin kuumemmalla asteella kuin se latva. Eugene Suter patentoi Calveten kehittimiä lämmittimiä omalle nimelleen ja käytti sitä menetelmää. Ajan myötä heidän välille tuli hieman konfliktia yms.

1924- Tsekkiläinen kampaaja Josef Mayer keksi toisenlaisen kihartimen. Menetelmässä hiukset syötettiin pienen puristimen läpi joka piti hiukset paikallaan kihartamisen ajan.

Laitteita, lämmittimiä yms. kehitettiin jatkuvasti ja suosio alkoi kasvamista. Ensin laitteet olivat katossa kiinni jonka jälkeen niistä tehtiin liikkuvia. Eli laitteet eivät enää olleet katossa kiinni vaan laitteen pohjaan lisättiin pyörät jolla pystyi laitetta liikuttamaan asiakkaalta toiseen.

Hiuksiin myös alettiin lisäämään emäksisiä lisäaineita, (booraksia tai ammoniakkia) joka nopeutti kihartamisen prosessia ja teki niistä pysyvämmät.

1930- J. Bari- Woolss oli kemisti joka tarkemmin tutki hiusten rakennetta yms. Esimerkiksi kontrolloiduissa kokeissa hän tutki lämpövaikutusta, vesi/höyry ja emäksisyyttä ja lämpöprosessin muutoksia. Hän kirjoitti kirjan aiheesta joka oli kampaajien suosikki. Hän myös selitti tärkeän asian että pistekäämi on melkein kaksiulotteinen kuten kellon kierteen jousi ja juurikäämitys on kolmiulotteinen kuten kierreportaat. Pistekäämin tulokset ovat enemmän kiharat, mutta molemmista kyllä saa laineita jos hiuksia hieman vetää. 1930- luvulla keskiluokan naiset etenkin julkkikset alkoivat usein laittaa permanentteja. Hiuksia saatettiin muotoilla kerran viikossa ja kolmen kuukauden välein laitettiin uusi permanentti.

1938- Sitten Arnold F. Willatt keksi kylmän laineen menetelmän josta syntyi modernin permanentin ajatus. Siinä menetelmässä ei käytetty laitteita eikä lämpöä. Hiukset kierrettiin tankojen ympäri jonka jälkeen hiuksiin lisättiin ainetta jossa oli ammoniumtioglykolaattia. Periaatteessa se kemikaali avaa hiuksen disulfidisidokset jotka ovat keramiinin polypeptidisidosten välillä (joka on hiusten proteiinin rakenne). Disulfisidokset antavat hiusten joustavuuden, jonka voi myös kemikaaleilla uudistaa. Sen jälkeen hiuksiin laitettiin veyperoksidia joka sulkee disulfidisillat. Sen tuloksena hiukset saavat uuden kiharan muodon. Koko prosessissa saattoi kestää 6-8 tuntia.

1970- Happipermanentit keksittiin. Niissä käytettiin glyseryylimonotioglykolaattia ammoniakin sijasta. Niissä on hitaampi vaikutusaika mutta ovat hellävaraisempia hiuksille. Asiakas laitettiin kuivaus laitteen alle hiukset rullattu ja suojattu muovihupulla. Siinä asiakas oli lämmön alla noin 15-30 minuuttia. Tämä prosessi on paljon nopeampi ja sitä menetelmää vieläkin käytetään. Nykyään on monta tekniikka joita käytetään saavuttamaan erilaisia laineita.